Repliikki, Raaseli ja Neonaatti

Loppuvuosi oli melkoista taittamista. Kolme lehteä peräperää odotti materialistumista (tulikohan keksittyä ihan oma sana?). Ensin päivänvalon näki Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenlehti Repliikki, sitten Raahen seudun yrityspalvelujen Raaseli ja loppuviimein Suomen Neonataalihoitajien jäsenlehti. Sivumäärät vaihtelivat 12:sta 52:een.

Lehtien taitot ovat parasta mitä tiedän. Niissä saa ja joutuu käyttämään koko kapasiteettiaan, varsinkin jos vielä toimittaa juttujakin. Aluksi työmäärä näyttää valtaisalta, sähköpostikansio täyttyy materiaalilla: kuvia, tekstejä, mainoksia, viestejä ja viitteitä. Kun on saanut tyhjän taittopohjan näytölle eteensä, on aika tuoda matskut sivuille. Sen jälkeen alkaa luova osuus, itse taittaminen. Taiton ulkoasun olen suunnitellut jo aiemmin, ensimmäisen lehden teossa, mutta sen jälkeiset numerot mennään samoilla fonteilla, tekstityyleillä (otsikot, ingressit, leipäteksti, väliotsikot, kuvatekstit, graafit...) ja asettelullakin osin. Välillä jokin loistava kuva inspiroi poikkeamaan ruodusta, mutta tyyli pitää muistaa säilyttää kautta linjan.

Kun jutut ja kuvat ovat sivuilla kuten olen halunnut, on asiakkaan vuoro ensimmäiseen oikolukuun. Sen jälkeen korjataan mahdolliset kirjoitusvirheet (joita olen jo taittovaiheessa poistanut), vaihdellaan mahdollisesti kuvia tai niiden paikkoja, lisäillään kuvatekstejä ja loppuviimein kun tuotos alkaa näyttää valmiilta ja olen saanut painoluvan, lähtee lehti kohti kirjapainoa.

Aikajänne on nelisen viikkoa. Viikon verran minulle tipahtee materiaaleja, viikon varaan juttujen teolle (haastattelut, kirjoittaminen), viikon taitolle ja viikko painolle. Jos minun ei tarvitse tehdä juttuja, niin sitten viikko vähemmän. Postilla menee vielä oma aikansa ennen kuin lehti räpsähtää laatikkoon.

Toki taittoon ei koko viikkoa yleensä mene, mutta tunteja päivittäin kuitenkin. Välissä kun pitää tehdä muutakin...